maanantai 30. marraskuuta 2015

HENKILÖHAASTATTELU

Kurssin yhtenä pakollisena tehtävänä oli tehdä henkilöhaastattelu. Haastattelin siskopuoltani.

Kuka olet?

Olen Helmi, 14-vuotias 8. luokkaa käyvä tyttö Riihimäeltä.

Mitä harrastat?

Harrastan näyttelyä toista vuotta Riihimäen Nuorisoteatterissa. Lisäksi kuulun Riihimäen nuorisovaltuustoon, kansainvälisyyskerhoon ja olen mukana Vihreä Lippu -toiminnassa vapaa-ajallani koulun ohella. 

Teatterissa harjoittelemme muun muassa vuorovaikutustaitoja ja kehon sekä äänen käyttöä itse näyttelemisen kannalta, myös heittäytymiskyky on koetuksella. Nurosiovaltuusto kokoontuu suunnilleen kerran kuukaudessa. Kokouksissa käydään läpi lautakuntien kokouksissa esille tulleita asioita ja pohditaan niitä yhdessä sekä mahdollisesti lähdemme kehittelemään ratkaisua mahdollisiin ongelmiin, joihin on törmätty.

Vihreä Lippu on koulumme ympäristöliike ilmastonmuutosta vastaan ja pyrimme raadin kanssa kokouksissamme kehittämään kouluamme ekologisemmaksi ja paremmaksi paikaksi opiskella.

Mikä sai sinut aloittamaan nuorisoteatterin?

Aloitin nuorisoteatterin muutama vuosi sitten. Elämä meni aika vuoristorataa, ja voin silloin henkisesti kohtalaisen huonosti. Olin yksinäinen ja elämään iloa tuottavat asiat olivat hukassa. Lähdin epävarmana kokeilemaan olisko musta pääsykokeisiin ja sitä kautta osaksi teatteria. Parin viikon jälkeen sain tiedon että mut on hyväksytty ryhmään.

Miten nuorisoteatteri on vaikuttanut elämääsi?

Muutama vuosi on nyt harkoissa tullut rampattua ja paria esitystäkin oon jo ehtinyt työstää. Teatteri on opettanut mulle että kaikki mokaavat joskus ja moka on asia jolle meidän kuuluisikin taputtaa. Ymmärrän tänä päivänä ihmisten erilaisuuden rikkautena paljon paremmin kuin muutama vuosi takaperin. Teatteritaiteen kautta kuin vahingossa löysin sen mun punasen langan jota seurata ja sen kaivatun hymyn mun naamalle. Olen oppinut kiitollisuudesta ja rakkaudesta, siitä mikä on kaunistaj a mikä on rumaa. Se, että mut otettiin mukaan tähän mahtavaan porukkaan on merkannut mulle älyttömästi ja tuntuu ettei sitä oltais tässä tilanteessa jossen olisi pääsykokeisiin epävarmana joskus astellut.

Vaikuttavatko harrastuksesi tulevaisuuden suunnitelmiisi?

Sillä että alotin teatterin on todellakin ollut paljon merkitystä ja vaikutusta omiin tulevaisuudensuunnitelmiini. Mua kiinnostais lähteä opiskelemaan teatteripedagokiikkaa ja jos en olis muuttunut näin paljoa kahden vuoden aikana niin en kyllä olisi pärjännyt maailmassa sillä asenteella mikä mulla vielä pari vuotta taaksepäin oli, kiitos siitä nuorisoteatterille.


1 kommentti: